Häneen, Kristukseeen, uskoessanne, olette myös saaneet Luvatun Pyhän Hengen sinetiksi; tämä sinetti takaa pelastuksemme lopullisen toteutumisen.
- juutalaisilla oli pelastuksen sinettinä ympärileikkaus; se oli merkkinä Jumalan kansaan kuulumisesta.
- kristittyjen merkki on kaste, joka sekin on näkyvä ja koettava, mutta ei jätä mitään ulkonaista merkkiä. Kasteeseen liittyy usko. Uskon taas lahjoittaa Pyhä Henki.
Entäs sitten kun uskoa ei enää tunnu olevan. Monella on sellainen kokemus, että usko loppuu.
- joku etsii uskoa aikaansaannoksistaan: paastoamisesta, rukoilemisesta, raamatunlukemisesta, kristillisistä suorituksista. Näissä kaikissa tulee pää vetäjän käteen ennen pitkää. Etsijä joutuu huomaamaan, että kaikessa on oltu mukana enemmän tai vähemmän puolinaisella sydämellä. Innostus ja kokemukset eivät anna vakuutusta, että minullakin on voitelu, tuo merkilliinen sinetti, joka kertoo Jumalalle, että hän osaa minut lopulta lunastaa, viedä perille.
Mistä se vakuutus sitten tulee?
Kun appeni kuoli äkillisesti runsaat 25 vuotta sitten, meidän poikamme oli 8-vuotias. Silloin oli perimmäiset kysymykset pinnalla luontevasti. Hän kysyi minulta palatessamme Mäntyharjulta, että mistä sitten tietää, että uskoo. Vastasin silloin ja vastaan vielä nytkin – jo se, että haluaa uskoa, on Jumalan synnyttämää oikeaa uskoa.
Huomaan, että elämässä on aikoja, jolloin palavuutta on ollut vaikka muille jakaa. Sitten on ollut aikoja, jolloin sisällä on vain tyhjyys, ei mitään innostusta, ikäänkuin olisi pimeässä syysyössä ja vielä säkki päässä. Ihmisten hyvää tarkoittava lohdutus ei ulotu niihin pimeyksiin.
Ainoa mikä silloin kestää, Jumalan sana. Se ei muutu toiseksi, kun oma tunnemaailma heittelee voltteja nälän tai väsymyksen tai pettymyksen tai pelon tai jonkin muun pätevän syyn vuoksi.
Minut on kastettu Kristuksen omaksi. Mitään merkkejä se ei jättänyt. Jostakin on vain syntynyt luottamus häneen, eikä se tunnu lähtevän irti kulumallakaan. Ei se lähtenyt silloinkaan kun olin pettynyt Jumalaan ja halusin unohtaa hänen milloinkaan puhuneen minulle. Halusin unohtaa jokaisen hyvän hetken, jonka olin kokenut.
Mutta hän ei unohtanut eikä unohda.
Nuo yli 30 ’Kristuksessa’ ilmaisua, jotka ovat Efesolaiskirjeessä, kertovat vakuuttavasti, että Jumalalla on koko ajan ollut suunnitelma sinua ja minua varten.
Siihen kuuluu syntien anteeksiantamus ja rikkomusten unohtaminen ja pois pyyhkiminen – ’Kristuksessa’.
Siihen kuuluu kaikkenlainen hengellinen siunaus ja taivaalliset aarteet, Pyhän Hengen lahjat – Kristuksessa.
Siihen kuuluu lapseksi ottaminen, adoptoiminen Jumalan perheväkeen, Jeesuksen sisareksi ja veljeksi, perilliseksi – Kristuksessa.
Siihen kuuluu kaikkien erottavien väliseinien purkaminen miehen ja naisen väliltä, rotujen väliltä, rikkaiden ja köyhien väliltä, eri tavalla uskovien väliltä -Kristuksessa.
Tämä kaikki jo ennen maailman luomista, ennen kuin mitään oli, ennenkuin oli edes aikaa. Tämä kaikki tapahtui jo iankaikkisuudessa – Kristuksessa.
”Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi.”
Tässä on päämäärä ja tehtävä. Tässä ohjelma ja tässä on voimanlähde.

Hei, Jorma. Olipa lohdullista luettavaa vanhalle vaeltajalle.
Löysin tekstin etsiessäni vanhempiesi 100-vuotisseminaari-
tietoja. Harmittaa, kun en voi tulla silloin Lempäälään, vaikka olin sitä suunnitellut Meille tulee lapsenlapsia silloin
hoitoon ja pappa ei yksin pärjää. Olisi ollut mahtavaa tavata sellaisen tilaisuuden merkeissä entisiä koulutove-
reita ja opettajia. Terveisiä niille, jotka vielä muistavat( siis
minut) ja siunausta kesäpäiviin. T. Marita o.s. Heikkilä