Kristuksen eri esikuvat, Hepr 5-6

Heprealaiskirje tuntuu vaikealta. Siinä on niin paljon puhetta pappeudesta, uhraamisesta, yms. Mutta kun tarkastelet sitä lähemmin, huomaat, että syynä onkin se, että kirjoittaja perustelee sen, että maanpäällistä temppeliä, maanpäällistä ylipappia ei enää tarvita. Monimutkaisen systeemin on korvannut Kristus!  Kristuksen seuraajat pääsevät lepoon.
Hengelliset lapset,  tien alussa olevat ovatkin niitä, jotka vasta päässään tietävät opin perusteet,  mutta  joilta [...]

Lue kokonaan »

Lue kokonaan »

Lepoon, Hepr 4

Kun Jumala kutsuu lepoon, se merkitsee usein jättäytymistä uskomaan, että Jumala on kontrollissa. Kutsuu meitä luopumaan väärästä ylivastuullisuudesta ja murehtimisesta.  Israelin kansa, Jumalan huolehtimisesta huolimatta, ei osannut jättää tulevaisuutta Jumalan käsiin. Tässä on pohjimmiltaan se lepo, mihin meitä kutsutaan. Tulemaan Jumalan työtovereiksi, uskomaan, että Jumala voi toimia minun kauttani, mutta samalla luopua ajatuksesta, että voisinkaan selviytyä yksin.  [...]

Lue kokonaan »

Ykkönen, Hepr 1-3

Jeesus tekee uskosta yksinkertaisen. Ei välttämättä helpon, mutta usko Jeesukseen merkitsee Jeesuksen seuraamista, kuuntelemista ja sen toteuttamista, mistä hän puhuu. Tässä tulee esiin myös tyypillnen opetuslapseuttamisen näkökulma.
Elämme aikaa , jossa postmodernismi on tulossa esiin.  Modernismi on ollut tyypillistä “järkevän uskon” aikaa, jossa ihmisille on opetettu paljon “mitä pitää uskoa, mistä kristinuskoss on kyse”. Ja paljolti päällä uskominen on [...]

Lue kokonaan »

Ihan turha kirje? Filemon

Filemonin kirje on kuului pitkään  niihin kirjeisiin, jolla ei ole ollut syvällistä  ”sanottavaa”, siinä ei ole ollut monimutkaisia lauseita ja teologiaa. Mutta siinä on vahvaa käytäntöä. Radikaalia käytäntöä, jos olemme valmiita ottamaan sen vastaan.  Paavalin kohtaama, paennut orja, on kirjeen kanssa valmis rohkeasti lähteämään isäntänsä luokse. Paavali olettaa, että isäntä on valmis antamaan anteeksi ja ottamaan tämän [...]

Lue kokonaan »

Testamentaten…2.Tim 4

Kun Paavali puhuu Timoteukselle ohjeita kuinka toimia, me olemme usein kuulleet siteerattavan sitä, kuinka tärkeää on “astua aina esiin”. Mutta Paavalilla on myös toinen saundi. Hän haastaa puhumaan tervettä oppia, olemaan raitis; Minusta tämä merkitsee sitä, että julistajalla on oikea näkemys ja todellisuus elämän suhteista – ei vain yhdestä asiasta.  Suhde Jumalaan, läheisiin, itseensä ja maailmaan.  [...]

Lue kokonaan »

Juurille, 2. Tim 3

Jenkeissä tehdyt tutkimukset osittavat, että ns. uudestisyntyneet kristityt eroavat hyvin vähän ei- uskovista esim. moraalin ja rahankäytön suhteeen. On siksi syntynyt liikkeitä, jotka haluavat lakata käyttämästä sanaa kristitty itsestään, ja alkaa kutsua  itseään Jeesuksen seuraajiksi. Kieltämättä on joskus niin, että kristitty eroaa ei-kristitystä siinä, että hän on vain ylimielisempi tai huonommalla itsetunnolla varustettu – herätysliikkeestä riippuen. 
Mutta liittyen lopun [...]

Lue kokonaan »

Kasvu on kestokyvyn kasvua… 2 Tim 2

Vanhempana oleminen merkitsee vaivannäköä. Nekin vanhemmat, jotka iloitsevat vanhemmuudestaan suurin sanoin, tietävät, että juuri rakkaus saa aikaan vaivannäön. Jota he tekevät juuri lapsen tähden. Paavalin kuva krisittynä, Kristuksen seuraajana elämisestä on samanlainen.  Siihen kuuluu vaivannäköä, kärsimystä, asioita,  jotka teemme Jeesuksen/muiden tähden, ei siksi että juuri itse haluaisimme.
Ja ne, jotka näkevät vaivaa, joiden sydän, motivaatio ja elämä on [...]

Lue kokonaan »

Näkökulmia syksyyn! 2Tim 1

Silloin kun kirkko on itseään varten, sille riittää olemassaoloon  joku pastori ja joukko seurakuntalaisia. Mutta kun kirkko ymmärtää olevansa maailmaa varten, silloin jokainen seurakuntalainen alkaa ymmärtää olevansa Jumalan työtoveri, ja Kristuksen seuraaja. Kun Paavali otti Timoteuksen siipensä suojaan,  hän alkoi opettaa tälle, että Timoteukselle on Jumalan kutsu. Että hänet on kutsuttu olemaan Jumalan työntekijä.
Tämä kutsu [...]

Lue kokonaan »