Tässä voisi puhua naisen ja miehen asemasta, keskinäisestä alamaisuudesta ja kuuliaisuudesta. Voisi myös ottaa kimmokkeen kasteen suuntaan. Jätänpä ne jollekin toiselle.
Minua puhutteli nimittäin hyvän tekeminen ja rauhan etsiminen. Hyvän tekemisen vuoksi kärsiminen on minulle vierasta. Joitakin tilanteita on hämärästi mielessä, jossa olen kokenut, että minun olisi tullut avata suuni ja asettua puolustamaan yhtä, jota painettiin alas. Taisipa jäädä tekemättä… Sillä sellaisesta pienestä aktiivisuudesta seuraa kärsimystä. Siksihän koulu- ja työpaikkakiusaaminen on niin yleistä, kun kukaan meistä ei avaa suutaan ja sano, ettei niin tehdä. Autuus ei innosta, mutta kärsimys pelottaa.
Eipä ole minulta tultu kovin usein kyselemään myöskään minun toivoni perustusta. Seurakunnan töissä eläminenjättää aikamoiseen norsunluutorniin, jossa jää hieman todellisuudelle vieraaksi. Suurimalle osalle profaaneissa töissä elävälle kristitylle kyseleminen ja vastaajaksi joutuminen lienee jokapäiväistä. Kyselijöitä on ja joissakin tapauksissa jopa joutuu hieman kärsimään oman vakaumuksensa tähden. ei välttämättä pääse suositujen listalle. Poikkeuksiakin on.
Joskus kauan sitten muistan duunista sellaisen uskovaisen, joka oli rankasti lain alla. Hän oli ilottomin ihminen, jonka olin siihen mennessä tavannut. Hän nalkutti joka ainoasta laiminlyönnistä ja virheestä, joihin joku muu syyllistyi. Hänen ympärillään oli äärimmäisen kiusallista olla ja raskasta tehdä töitä. Tuskinpa Pietari tässä sellaiseen kutsuu.
Talouselämä-lehdessä oli taannoin hyvä kirjoitus johtajuudesta. Siinä sanottiin mm, että puhu aina totta, mutta älä kerro kaikille kaikkea, minkä tiedät olevan totta.
Joku toinen pikaisesti:
Tässä luvussa myös naisia kehotetaan hyvän tekemiseen mitään pelkäämättä. Eli Pietari sanoo sen ajan ‘nykynaisille’, että he ovat Saaran tyttäriä, KUN tekevät hyvää. Saara oli Abrahamille kuuliainen ja kutsui tätä herraksi (jae 6). Se oli patriarkaalisessa yhteiskunnassa naiselle ainoa mahdollisuus. Nyt Pietari sanoo, että tämä rinnastuu hänen aikanaan hyvän tekemiseen. Ei pidä pelätä miestä tai kulttuuria tai muiden mielipidettä, ei mukautua maailman vaatimukseen, odotuksiin, stereotypioihin vaan tehdä hyvää. Se vaatii rohkeutta.
Tämä sopii oikein hyvin ohjeeksi 2000 vuotta myöhemminkin, työpaikoilla, perheissä, avioliitoissa…
Eli usko Jeesukseen ei jää teoriaksi, vaan sillä on vaikutus arkeen erilaisena elämäntapana (ei siis erikoisena), jota leimaa hyvän tekeminen. Joskus voi olla todella vaikeaa tehdä toisin, kuin ympäristön odotukset edellyttävät – poiketa normista.
Mistäpä se käytännön rohkeus tulee, jolla voitetaan luontainen kyyristely? Monin paikoin mukautumattomuus saa aikaan, että sen jälkeen olet aina silmätikku. Pelko saa aikaan reaktion, jossa sulaudutaan massaan ja siirrytään takariviin, kun tulisi avata suu tai muuten puuttua epäkohtaan tai ilmeiseen vääryyteen.
Heti tulee mieleen muutama kerta, joilloin näin tein. Niistä jää paha maku suuhun.
Jorma
Jos ajatellaan pahaa noin sosiaalipsykologisesti, niin se että yksikin ihminen ‘poikkeaa normista’ ja sanoo vaikkapa ääneen jotain minkä muutkin näkevät, merkitsee usein sitä että pahan voima tilanteessa murtuu. Ihmiset toimivat laumana. Joku pyörtyi rullaportaissa, kun yksi ryhtyi auttamaan, muitakin tuli mukaan.
Teologisessa tiedekunnassa on vähän tai paljon sama tilanne. Tänään olin senioriopiskelijoiden pienessä tilaisuudessa jossa puhui itse pääkerettiläinen Antti Kylliäinen. Samaistun helposti kerettiläisiin. Miellyttävä mies, puhuu niin kuin uskoo. Kuulemma monet pappiskollegat sanoivat hänelle, että ‘mitäs sinä nyt tuollaisia höyryät. kastamisesta, vihmimisestähän jne. tässä vain on kysymys.’ Onpa tuttua. Mitäs sinä nyt kaivat verta nenästäsi käymällä käsiksi ‘mies perheen pappina’ teemaan, miksi et vain elä elämääsi kristittynä, mitä nyt tuosta teet tuollaisen hälyn’.
Taisin olla ensimmäinen tänään joka suoraan sanoin Kylliäiselle, että olen hänen kanssaan eri mieltä,… mutta silti kiinnostaisi kuulla sitä tai tätä siitä, miten hänen sanomansa on mennyt eteenpäin jne. Oli helppoa poiketa normista, kun samalla oli enemmän myötätuntoinen kuin vihamielinen asenne miestä kohtaan!
Vaikutti siltä että eri mieltä olemiseni avasi aidon keskustelun. Siihen asti tuntui kuin kaikki vain osoittavat kollektiivista myötätuntoa tai ovat hiljaa.. Myös jokunen muu uskalsi olla eri mieltä ja kysyä jotain tai antautua dialogiiin itse pääkerettiläisen kanssa. Eihän aitoa keskusteluyhteyttä voi olla, jolleivat osapuolet uskalla olla aitoja itsejään omine mielipiteineen ja ajatuksineen. Kirkon sisäistä kyräilyä katsellessa ei voi kuin nostaa Kylliäiselle ‘hattua’. Ilmeisesti mies on saanut aikaan sen että nykyään pappikin voi epäillä, kamppailla uskonsa kanssa, ja jopa olla eri mieltä kuin ‘kirkko opettaa’. (esim. TV ohjelmissa tämä näkyy positiivisesti). Paljon ei voi olla eri mieltä, koska esim. Kylliäinen ei voisi koskaan saada enää virkaa kirkossa, jos ja kun lähtee nykyisestä.
Ihan hyvä sinällään. Osoittaa että on raja sillä, mihin asti siedetään mitä tahansa. Huonoa on se, että asioista ei keskustella suoraan, vaan turvaudutaan kirkkopoliittiseen vallankäyttöön, tekosyihin. Välitetään enemmän kansansuosiosta kuin oikein tekemisestä. Valta on turmellut kirkon, jo sieltä 100-luvulta.
Opin Ruokaselta joku päivä sitten, että Paavali oli kuolemansa jälkeen 100-vuotta lähinnä kirkon kerettiläinen. Kerettiläiset rakensivat hänen kirjeidensä varaan. Ja Paavalin kirjeet tuomittiin liiaksi armoa korostavana: ne tuhoaisivat moraalin. Vasta n. 160 jKr. Iraeneus ja oliko se Tertullinius (?) palauttivat Paavalin kirjeet kirkollisesti hyväksytyiksi. Eikö ole erikoista!!!?
Ja Iraeneus itse uskoi, että inkarnaatio pelasti, rististä viis. Erikoista on kristinuskon alkutaival näin nykyoikeaoppisuuden vinkkelistä. Mutta samalla ei taida olla paljon muuttunut noista ajoista.
Jeesus oli tasa-arvoinen täällä maanpäällä. Hän tunsi ihmiset, siksi on hyvä olla lähellä Jeesusta. Tänäkin päi vänä Herra ohjaa elämäämme sanansa kautta. Joh. 1. Kaikki valtias kun on ohjaamassa elämän purtta, ei mikään mene pieleen. Apostolin teot 2: 38. Tässä on yksi tienviitta.