VT:n aikana `kunnon ihmiset` erotti siita, etta he noudatti lakia. Se oli se, joka maaritti oikean uskovan. Ja tata maarittelya vastaan iskee Galatalaiskirje. Se kertoo, etta oikeassa JUmala suhteessa olevan maarittaa `Hengen varassa~ elaminen.
Tilanteen tekee haasteelliseksi se, etta kun ihmiselta puuttuu `rauha Jumalan kanssa`, han on automaattisesti lain alla. Han ei mietikaan, miten voisi rakastaa, vaan miten voisi lepyttaa Jlaa.
Siksi ihmisen, jolla ei ole rauhaa, tulee ensin loytaa rakastava Jumala, ennekuin hanesta voi tulla rakkauden kanava, ennekuin han voi alkaa vaeltaa Hengen varassa.
Paavali oli roomalaiskirjeen alkupuolella osoittanut, kuinka lain alta voi siirtya Hengen todellisuuteen. Sen jalkeen han latraa vahvoja kaskymuotoja siita, kuinka tulee elaa. Ei niinkaan ensisisjassa yksilaoille, vaan seurakunnalle. Jotta he muistaisisvat, etta he ovat nyt muit varten…
On paljon upeita pokkareita, jotka innostavat. Jotkut saavat asiat nayttamaan silta, etta Hengen johdatuksessa olo on kuin automaattiohjausta. Mutta Hengen varassa elaminen ei myoskaan tapahdu itsestaa. Vaan se vaatiii valoon tulemista, avoimuutta, kysemista, rakkaudfen opettelua. Mutta niin kauna kun lahtokohtana on tieto siita, etta olen Jlan pealstama, niin kipuilumme, arkinenkin, on Hengen johdatuksen etsimista ja kysymista. Silla kyse on rakastamaan oppimisesta…
mistä luvusta löydät käskymuotoja srk:lle vai puhutko nyt koko roomalaiskirjeestä?
Jäin miettimään 9-luvussa noita arvokkaita ja arkisia astioita. Vihan astiat ovat niitä arkisia astioita (?), jotta Jla osoittaisi voimansa, ja arvokkaat astiat ovat niitä jotka saavat osakseen laupeutta. Ratkaisevaa ei ole mitä ihminen tahtoo tai ehtii (lain=vihan astia?) vaan se että Jumala armahtaa (vanhurskauden=arvokas astia?).
Jännä, että tässä viitataan Hoosean kirjaan, joka on minua puhutellut menneinä vuosina monasti. Siellä Jumala käskee Hooseaa menemään porton kanssa naimisiin ja tekemään lapsia jotka sitten nimetään ei-rakastetuksi. Ikään kuin syntyy vihan (=lain?) astia Jumalan tahdosta, joka sitten myöhemmin muuttuu vanhurskauden (armon, rakkauden) astiaksi, rakastetuksi — monen vaiheen ja prosessin jälkeen. Molemmat näyttävät Jumalan tahtomilta ratkaisuilta. Profeetta Hoosea tekee niin kuin Jumala käskee. Jännä juttu, ehkä todella Jumalan voima ja kirkkaus ilmenee tuossa erossa mikä noiden astioiden välillä on. 2 Tim 2:21 haastaa meitä puhdistumaan arvokkaaseen käyttöön. Eli astiat muuttaa muotoaan ja käyttötarkoitustaan. Muodonmuutoksesta on kyse Hooseankin tapauksessa, jossa tosin ei kaiketi ole kyse Hoosean puhdistumisesta vaan jostain profeetallisesta tehtävästä, jossa ei-rakastettu muuttuu rakastetuksi samassa paikassa..